Käsittämätön ilmoitus Puolustusvoimilta - SecMeter

Sotilastiedustelun kohteet

Lain mukaan sotilastiedustelu voi kohdistua seuraaviin asioihin:

• vieraan valtion asevoimien ja niihin rinnastuvien järjestäytyneiden joukkojen toimintaan ja toiminnan valmisteluun
• Suomen maanpuolustukseen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan
• joukkotuhoaseiden suunnitteluun, valmistamiseen, levittämiseen ja käyttöön
• vieraan valtion sotatarvikkeiden kehittämiseen ja levittämiseen
• kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta vakavasti uhkaavaan kriisiin
• kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan
• Suomen kansainvälisen avun antamisen ja kansainvälisen muun toiminnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.

Kysymys kuulukin, miten tavallinen kansalainen voi edellä mainituissa asiaoissa olla Puolustusvoimille avuksi henkilötiedustelijana?

Puolustusvoimien henkilötiedustelu

Supon tehtävänä on suorittaa siviilitiedustelua (poliisilaki 22.7.2011/872, laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa 582/2019). Siviilitiedustelua saa Suomessa tehdä vain supo. Puolustusvoiminen tehtävänä on sotilastiedustelu (laki sotilastiedustelusta 26.4.2019/590). Lain mukaan Pääesikunnassa sotilastiedustelun tehtäviä hoitavat ja niihin liittyviä toimivaltuuksia käyttävät pääesikunnan sotilastiedusteluun määrätyt virkamiehet. Lain mukaan tiedustelumenetelmien käyttöön riittävän koulutuksen saanut Puolustusvoimien virkamies voi käyttää sotilastiedusteluviranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa lain sallimia tiedustelumenetelmiä tiedon hankkimiseksi tiedustelutehtävään. Nämä virkamiehet ovat tiedustelutehtävää suorittavan sotilastiedusteluviranomaisen alaisia. Tavalliset kansalaiset eivät ole sotilastiedusteluun määrättyjä virkamiehiä. Kysymys kuuluukin, onko laillista käyttää tavallisia kansalaisia sotilastiedustelun tehtävissä?

Suomessa sotilaallisen tiedustelu- ja valvontajärjestelmän tavoitteena on tuottaa Puolustusvoimien toimintavalmiuden ylläpidossa, operatiivisessa suunnittelussa ja johtamisessa sekä Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisessa ja valtakunnan puolustamisessa tarvittava strateginen ja operatiivinen tilannekuva sekä ennakkovaroitus sotilaallisesta uhkasta.

Sotilastiedustelussa henkilötiedustelu tarkoittaa tiedon keräämistä ja analysointia tiedustelun kohteena olevalta henkilöltä. Henkilötiedustelun kohdistamisessa käytetään useista eri lähteistä mm. viranomaisten rekistereistä ja muita lähteistä kerättyjä havaintoja. Yksinomaan henkilötiedustelun avulla kerätty tieto on sellaisenaan epäluotettavaa ja puutteellista. Päätöksenteon tueksi tarvitaan myös muilla menetelmillä hankittua havaintotietoa.

Puolustusvoimien henkilötiedustelu on yhteydenpitoa, vakoilua tai vastavakoilua. Tavoitteena on kerätä tietoa kohdehenkilöiden taustoista, liikkeistä, toiminnasta ja yhteyksistä. Sotilastiedustelussa henkilötiedustelua käytetään normaalioloissa mm. vastapuolen joukko-osastojen vahvuuksien ja sijaintien sekä operatiivisten kykyjen ja tavoitteiden paljastamiseen. Valtakunnan rajoilla tapahtuu lähitiedustelua, jossa henkilötiedustelua käytetään rajan molemmin puolin rajaseudun tilannetietojen hankinnassa. Tietojen vaihto tapahtuu avoimesti vakiintuneiden käytänteiden mukaisesti viranomaisten välillä ja salatusti vakiintuneiden tiedottajien kautta.

Suomen sisäisen tiedustelutoiminnan eettisyyteen ja laillisuuteen liittyy sääntelyä ja rajoituksia. Kohdehenkilön yksityisyyttä voidaan loukata vain lainsäädännön mahdollistamin edellytyksin, joita on kuvattu mm. tiedustelulainsäädännössä. Naapurin mummoa tai ketä tahansa kansalaista ei voi voi mennä urkkimaan.

Henkilötiedustelu on mahdollista, jos sen tavoitteena on estää tai paljastaa terrorismiin, laittomaan tiedustelutoimintaan, joukkotuhoaseiden levittämiseen ja ääriliikkeisiin sekä valtion turvallisuutta vaarantavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyviä hankkeita. Yleinen vaatimus on, että henkilötiedustelun avulla yritetään estää teko, joka voi vaarantaa kansallisen turvallisuuden.

Tiedustelukoulu on Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen osasto, joka antaa sotilastiedustelutoimialan toimialakohtaista ja turvallisuuden johtamiseen liittyvää täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutusta annetaan Puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, poliisin ja muiden viranomaisyhteistyökumppaneiden henkilöstölle. Kysymys kuuluu: Ryhtyykö tiedustelukoulu antamaan nyt tavallisille kansalaisille käsittämättömin puutteellisin perustein sotilastiedustelukoulutusta normaaliolojen ja poikkeusolojen tehtäviin?

Onko Suomesta tulossa Neuvostoliiton kaltainen kätyreiden valtakunta?

Ehkä ei kuitenkaan tämän kurssituksen seurauksena. Puolustusvoimat ei kerro mitä se tavoittelee kouluttamalla tavallisia kansalaisia henkilötiedustelijoiksi. Ilmoituksen perusteella saa käsityksen, että kyse on Suomen sisäisestä HUMINT-tiedustelusta, ei normaalista kansalaisvalppaudesta. Kyse ei voi olla myöskään sosiaaliseen mediaan kohdistuvasta tiedonhankinnasta, koska se liittyy SOCMINT-tiedusteluun, joka on OSINT-tiedustelun alalaji. Puolustusvoimien ilmoituksen johdosta eduskunnan tiedusteluvaltuutetulle on luvassa runsaasti lisää laillisuusvalvontatehtäviä.

Ilmoituksessa todetaan, että kurssin suorittaneita tullaan käyttämään erilaisissa henkilötiedustelun normaali- ja poikkeusolojen tehtävissä. "Erilaiset tehtävät" kertoo siitä, että mitään tehtäviä ei ole rajattu ulkopuolelle, vaan ne voivat olla mitä tahansa ennalta määräämättömiä tiedustelutehtäviä esimerkiksi työpaikoille ja vapaa-ajan toimintoihin ulottuvaa henkilötiedustelua. Ilmoituksen perusteella näyttää siltä, että Puolustusvoimissa ei ole ajateltu asiaa loppuun saakka.

Haluatko henkilötiedustelijaksi

Ryyppäämisen ja saunomisen lisäksi Puolustusvoimien antaman tehtävän suorittaminen voi edellyttää esimerkiksi kontaktia tiettyyn henkilöön tai useamman henkilön joukkoon peitetoiminnan avulla mm. tekeytymällä puhelinmyyjäksi, tutkimuksen tekijäksi tai ovelta ovelle suoramyyntiä harjoittavaksi turvalaite- tai saippuakauppiaaksi.

Kontaktin aikana voi esittää oikeita kysymyksiä ja johdatella keskustelua kohti kiinnostavia asioita. Ellei tämä onnistu voi kohdehenkilön postilaatikkoon pudottaa vapaalipun tai sarjalipun kiinnostavaan tapahtumaan tai vaikka kuntosalille ja luoda henkilöön kontaktia näissä paikoissa.

Henkilötiedustelija voi ilmestyä kenen tahansa ovelle esittelemään uutta Electrolux pölynimuria. Sisään päästyään hän kysyy, haluaako asukas maksaa pölynimurin ruplilla vai euroilla, samalla henkilötiedustelija tekee havaintoja, haiseeko kämpässä Mahorkka tai hapankaali, näkyykö seinällä Putinin kuvaa, nurkissa samovaaria tai radiolähetintä.

Peitetoiminnasta on säädetty laissa, eikä tavallisen kansalaisen käyttäminen peitetoimintaan ole mahdollista. Vähäinenkin epäilys tästä voi aiheuttaa säröjä kansalaisten luottamukseen Puolustusvoimia kohtaan, jonka tosin jo tämän onnettoman ilmoituksen julkistaminenkin tekee.

Lain mukaan Pääesikunnan tiedustelupäällikkö määrää peitetoiminnan toteuttamisesta vastaavan tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen virkamiehen. Peitetoimintaa suorittamaan voidaan määrätä vain puolustusministeriön hyväksymän koulutuksen suorittanut sotilastiedusteluviranomaisen virkamies, joka on tehtävään vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on tehtävän edellyttämä tiedustelutoiminnan tuntemus.

Herää kysymys, mitkä tekijät ovat antaneet aiheen kutsua tavalliset kansalaiset henkilötiedustelukurssille. Vapaaehtoisten kurssittaminen henkilötiedustelijoiksi ei tietenkään ole lain vastaista, mutta käyttäminen näihin tehtäviin on. Tästä on hyvänä esimerkkinä tuore tapaus, jossa supon vastatiedusteluosaston päällikön ja entisen suojelupoliisin päällikön toiminnasta määrättiin esitutkinta.

Jutussa selvitettiin, oliko tietolähdetoimintaan liittyviä määräyksiä kierretty tai rikottu delegoimalla tiedustelutehtäviä eläkeläiselle. Supon toiminnan lisäksi esitutkinnassa selvitettiin myös puolustusvoimissa epäiltyjä virkarikoksia. Tässä Puolustusvoimien henkilötiedusteluilmoituksessa on ilmoituksen perusteella kysymys vastaavasta asiasta.

Herää kysymys, miksi Puolustusvoimat haluaa sotkea tavalliset kansalaiset mukaan tähän toimintaan ja mitkä ovat kansalaisten lailliset mahdollisuudet harjoittaa henkilötiedustelua. Tiedustelulainsäädäntö ei tätä salli. Tähän kysymykseen tarjosi yllättäen vastauksen Pekka Toveri Hän kommentoi asiaa Iltalehden toimittaja Juuso Taipaleelle mm. seuraavasti: ”Kaikki tiedustelukeinot ovat tänä päivänä käytössä, ja henkilötiedustelu on edelleenkin ihan kova sana, että ihmiset tiedustelevat ihmisiä. Tässä parannetaan varmaan sotilastiedustelujärjestelmän valmiuksia hoitaa lakisääteisiä tehtäviään. Ja siihen tarvitaan ihmisiä ja reserviläisiä.” Lähde: Iltalehti.fi 6.9.2024)

SecMeterin näkökulma

Mikäli Pekka Toverin puheissa on mitään perää, on tässä hankkeessa ajattelemattomuutta paljastettu Suomen sotilastiedustelun kyvyttömyys suoriutua sille määrätyistä tehtävistä. Sotilastiedustelun täytyy uida todella syvissä vesissä, jos valmiuksien parantamisessa joudutaan normaalioloissa turvautumaan tavallisten kansalaisten apuun.

Puolustusvoimissa ei ole ilmeisesti sisäistetty, että sotilastiedustelu on olemassa sitä varten, että se hoitaa normaalioloissa sotilastiedustelua ja sillä on olemassa tehtäviensä mukaiset resurssit. Sitä varten sotilastiedustelua on ruokittu vuosikymmenet veronmaksajien rahoilla. Nyt paljastuu, ettei se suoriudu tehtävistään. Kysymys kuuluu mitä rahoilla on tehty, jos veronmaksajat joutuvat nyt hoitamaan homman itse. Mitään sotilastiedustelun tehtäviä ei ole mahdollista delegoida sivutoimisesti tavallisten kansalaisten vastuulle, vaikka kyse olisi vapaaehtoisuudesta.

Henkilötiedustelun informaatioarvo on jo lähtökohtaisesti epäluotettavaa, eikä yksinomaan sen perusteella voi tehdä operatiivisia johtopäätöksiä. Puolustusvoimien tulevien henkilötiedustelijoiden informaatioarvo on suurella todennäköisyydellä täysi nolla.

Ottaako Puolustusvoimat täyden vastuun näiden henkilötiedustelijoiden työturvallisuudesta? Onko henkilöillä mitään turvaa, jos heihin kohdistuu tehtävää suorittaessa fyysistä väkivaltaa? Ottaako Puolustusvoimat vastuun heidän henkisistä traumoista ja kuntoutuksesta?

Puolustusvoimien kurssin tarkoitus ja tavoite saattaa olla kansalaisten perusoikeuksien vastainen. Tavallisten kansalaisten houkuttelu henkilötiedustelutehtäviin on myös moraalisesti kyseenalaista. Urkkijan, kätyrin, tiedottajan, kyttääjän ja ilmiantajan leimoja on erittäin raskasta kantaa otsassa. He ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, eivät isänmaan puolustajia..

Henkilötiedustelijan suu on sinetöity ja he ovat jatkuvassa vaarassa paljastua. Salaisesta toiminnasta aiheutuva paine näkyy myös perhe- ja muussa yksityiselämässä. Tästä kertyvä henkinen taakka voi tuhota monen ihmisen loppuelämän täysin tarpeettomasti.

SecMeterin huomio

Kurssi vaikuttaa lainsäädännön ja sotilastiedustelun näkökulmasta niin harkitsemattomalta, että kyseistä kurssia tuskin tullaan edes järjestämään. Herää kysymys, onko henkilötiedustelukurssi sotilastiedustelun oma petkutukseen perustuva tiedusteluoperaatio, jonka avulla halutaan rekisteröidä kansallista turvallisuutta vaarantavat potentiaaliset urkkijat, kuten mm. ne suomalaiset "putinistit", jotka ovat alttiita ulkomaisten tiedustelupalveluiden informaatiovaikuttamiselle ja värväysyrityksille.

On todennäköistä, että juuri heitä ilmoittautuu kyseiselle henkilötiedustelukurssille. Hakemuksen jättämistä harkitsevien kannattaa tiedostaa haluavatko he tulla rekisteröidyiksi sotilastiedustelun potentiaalisiksi tiedustelukohteiksi ja saada mahdollisesti ”putinistin” leiman otsaan.

Kurssi tarjoaa vieraan vallan tiedustelupalveluille erinomaiset mahdollisuudet soluttautua sotilastiedusteluun ja ryhtyä syöttämään sotilastiedustelulle vahingollista kananruokaa. Tosin Suomessa salassapidettäviä maanpuolustustietoja vuotaa julkisuuteen sotilastiedustelun kenraalit. Tähän ei tarvita vieraan vallan soluttautujia.

Hakemus on lähetettävä kirjepostina Puolustusvoimille, jolloin hakemuksista ei jää digitaalisia jälkiä netin verkkolaitteisiin. Tässä mielessä ”analogisessa” hakemusmenettelyssä on etunsa, jos hakemus lähetettäisiin tavallisen sähköpostiviestin liitteenä. Puolustusvoimat näyttää elävän kuitenkin edelleen kivikaudella. Kirjeposti on yhtä turvallinen, kuin rikkinäinen kortonki. KGB:n tiedustelijat ovat onnistuneet penkoman kirjepostia mm. pääpostin lajittelukeskuksessa Helsingissä.

Kirjeposti lojuu kontrolloimattomana postilaatikoissa, tuntemattomien ihmisten käsissä kuljetusautoissa, jakelupisteissä ja lopulta katoaa, ellei sitten päädy väärään osoitteeseen ja kolahda lopulta Pelastusarmeijan postiluukusta lattialle, jolloin hakemuksen jättänyt päätyykin Aleksanterinkadulle keräyslippaan helistäjäksi. Teen ja torvisoiton ohessa hakemuksen jättäneelle avautuu joka tapauksessa mahdollisuus tiedustella yhteiskunnan vähäosaisilta, onko siltojen aluksia miinoitettu, roskalaatikoista löytynyt vihollisen asiakirjoja tai metsässä näkynyt vihollisen sotajoukkoja.

Paperipohjaisissa hakemuksissa henkilö voi esittäytyä keneksi haluaa ja lähettää hakemuksia eri nimillä rajattomasti. Järjestely mahdollistaa mm. pilailun ja kiusanteon. Paperipohjaisten hakemusten käsittelyä ei pystytä Puolustusvoimissa myöskään kontrolloimaan. Puolustusvoimien myyrät voivat ottaa niistä helposti kopioita kännykkäkameralla ja lähettää edelleen GRU:lle. Paperikopioita voi viedä myös kotiin, unohtaa taksiin tai muihin julkisiin liikennevälineisiin sekä hylätä roska-astioihin. Paperipohjaisten kurssihakemusten käsittelyä voidaan luonnehtia erittäin turvattomaksi tavaksi käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja. Käsittelystä ei jää mitään lokitietoja, toisin kuin sähköisestä asioinnista.

Mikäli kyseessä on tosiasiallisesti salassa pidettävä hakemusmenettely, olisi turvallisempaa käyttää sähköistä asiointia, vahvaa salausta ja tunnistautumista, jolloin hakemuksiin pääsee käsiksi vain valtuutetut tahot ja käsittelystä jää lokitiedot. Puolustusvoimat käsittelee julkisen verkon kautta huomattavan paljon arkaluonteisimpiakin maanpuolustukseen liittyviä asioita, kuin kurssihakemuksia. Puolustusvoimien tietojärjestelmien ei pitäisi olla samanlaisia bordelleja, kuin ministeriöiden järjestelmät. Siitäkään ei voi olla kuitenkaan täysin varma.

Hakemuksessa vaadittavien tietojen osalta Puolustusvoimilta ei kuitenkaan näytä puuttuvan leikkimielisyyttä, joka antaa viiteitä siitä, ettei kurssi-ilmoitusta ole laadittu vakavassa mielessä, vaan hetken mielijohteesta upseerien ryyppyillassa. Kurssihakemukseen on liitettävä itse laadittu motivaatiokirje, jossa perustellaan miksi olisi sopiva koulutettavaksi henkilötiedustelijaksi. Kukaan tavallinen kansalainen ei voi omata ennakkoon riittävää käsitystä miksi olisi sopiva henkilötiedustelijaksi, ennen kuin on juonut pullollisen Koskenkorvaa.

Hakijan itsensä kuvaamalle sopivuusarvioille ei voi antaa valinnassa lainkaan painoarvoa. Tosin sen avulla saadaan selville, onko hakija kirjoitustaitoinen, pysyykö hakijalla kynä kädessä, vai onko hän sairastunut Parkinsonin tautiin. Valitsijoilla tulee olemaan ilmeisen hauskaa hakemuksia käsiteltäessä.

Kirjekuoreen on merkittävä osoitteen lisäksi myös C-kirjain. SecMeter antaa hakijoille "erittäin salaisen" vinkin. Hakijan kannattaa kirjoittaa kuoreen C-kirjain vihreällä musteella. Silloin olet Puolustusvoimien kanssa samalla aaltopituudella. Vihreä muste parantaa merkittävästi hakijan mahdollisuuksia tulla valituksi.

Britannian ulkomaantiedustelun (SIS, Secret Intelligence Service) päällikkö allekirjoittaa asiakirjat vihreällä musteella ja C-kirjaimella. Käytäntö on peräisin kapteeni Sir Mansfield Smith-Cummingin käyttämästä alkukirjaimesta. Hän ryhtyi allekirjoittamaan asiakirjat vihreällä musteella kirjoitetulla alkukirjaimella C. Siitä lähtien SIS:n päällikkö on tunnettu nimellä "C". Nykyisin kirjain tarkoittaa sanaa "Chief". Cumming aloitti SIS:n päällikkönä 7.10,1909. Hän loi virastoon useita tapoja, jotka ovat edelleen käytössä.