Onnettomuustilanteet - SecMeter

Onnettomuustilanteiden johtaminen on monivaiheinen ja usein monimutkainen prosessi, jossa korostuvat nopea reagointi, selkeät toimintamallit ja tehokas yhteistyö yrityksen johdon ja viranomaisten välillä.

Onnettomuustilanteiden johtaminen on osa yrityksen kriisinhallintaa ja omaehtoista pelastustoimintaa. Yrityksen johdon vastuulla on tehdä tarvittavia päätöksiä ja toimenpiteitä tilanteen vakauttamiseksi, organisoida pelastustoimenpiteet ja ohjata resurssien tehokasta käyttöä. Tavoitteena on minimoida vahingot, pelastaa ihmishenkiä ja palauttaa tilanne mahdollisimman nopeasti normaaliksi.

Onnettomuustilanteen johtamismallin tule olla kaikille selkeä ja tuttu. Tämä edellyttää ennakkosuunnittelua ja säännöllistä harjoittelua.

• Yrityksen tulee tunnistaa ja arvioida ennalta toimialan potentiaalisia onnettomuusriskejä.
• Yrityksen tulee tehdä toimenpiteitä tunnistettujen potentiaalisten onnettomuusriskien vähentämiseksi.
• Yrityksen tulee määritellä toimenpiteet, vastuut ja resurssit, jotka otetaan käyttöön onnettomuuden sattuessa.
• Yrityksen tulee huolehtia valmiudesta reagoida riittävällä nopeudella onnettomuustilanteisiin. Ohjeistus, koulutus ja harjoittelu ovat valmiuden ylläpidon kannalta keskeisiä tehtäviä.

JOHTAMINEN

1 Tilannekuvan muodostaminen

Johtajan on muodostettava tapahtumasta nopeasti tilannekuva. Tilannekuvan kannalta on olennaista saada riittävän luotettava käsitys onnettomuuden laajuudesta, vaikutuksista ja tarvittavista resursseista. Ensimmäinen tehtävä on saada tieto mahdollisista henkilöuhreista ja onko heille järjestetty välitöntä apua.

2. Johtamisrakenteen luominen

On määriteltävää, kuka on vastaa mistäkin tehtävästä. Selkeät ennalta määritetyt vastuut ja toimivaltuudet ovat tehokkaan toiminnan keskeisiä tekijöitä.

3. Kommunikaation ylläpito

Kriisiviestintävastuut on suunniteltava ja ohjeistettava. Toimiva kommunikaatio ja tiedon kulku on varmistettava kaikkien osapuolten mm. henkilöstön, pelastuslaitoksen, poliisin, sairaanhoidon ja median välillä.

4. Resurssien hallinta

Johdon on varmistettava, että käytettävissä olevat resurssit käytetään tehokkaasti. Resurssit on kohdistettava oikein ja varmistettava tarvittaessa lisäresurssien saatavuus.

5. Yhteistyö eri viranomaisten kanssa

Onnettomuustilanteissa on yleensä mukana useita eri viranomaisia. Hyvä yhteistyö ja koordinaatio ovat välttämättömiä, jotta tilanteen hallinnan kannalta.

7. Tilanteen seuranta ja arviointi

Onnettomuustilanteen kehittymistä on seurattava ja tehtyjen päätösten vaikutuksia arvioitava. Tilannekuvaa on päivitettävä tilanteen kehittymisen mukaisesti.

ONNETTOMUUSTILANTEET

1 Välittömät toimenpiteet

1. Anna potilaalle ensiapu ja estä uusien vaaratilanteiden syntyminen.
2. Hälytä tarvittaessa ambulanssi tai toimita potilas muulla tavalla hoitoon.
3. Pidä asiattomat henkilöt pois paikalta.
4. Kysy tapahtumien kulku silminnäkijöiltä, mikäli tiedoista on apua hoitotoimenpiteissä tai uusien vaaratilanteiden ehkäisemisessä (muussa tapauksessa myöhemmin).
5. Esimies tai työterveyshoitaja tiedottaa onnettomuuden uhrin omaisille tapahtuneesta ja toimenpiteistä joihin on ryhdytty (terveydenhoitohenkilöstö antaa tiedot potilaasta).

2 Tiedottaminen

1. Esimies tiedottaa onnettomuudesta työterveyshoitajalle ja henkilökunnalle.
2. Tapahtumasta keskustellaan kriisiryhmässä sovitulla tavalla.
3. Henkilöstölle kerrotaan etukäteen sovitut tosiasiat (huhujen ja väärien tietojen leviämisen estäminen).
4. Viestintä tiedottaa onnettomuudesta tarvittaessa yhteistyötahoille ja antaa lausuntoja tiedotusvälineille.

3 Jälkityö

1. Henkilöstöosasto laatii asianmukaiset vahinkoilmoitukset ja mahdolliset korvaushakemukset.
2. Työryhmissä keskustellaan onnettomuudesta (henkilöstön reaktiot ja tuntemukset).
3. Onnettomuuden uhrin huomioiminen ja töihin paluun järjestäminen.
4. Onnettomuuteen liittyvien myöhemmin ilmenevien lisätietojen kartoittaminen.

HENKILÖKUNTAAN KUULUVAN KUOLEMA

1 Välittömät toimenpiteet

1. Ensin tiedon saanut ilmoittaa esimiehelle.
2. Mikäli kuolemantapaus on sattunut työpaikalla, esimies ja/tai terveydenhoitaja ilmoittaa asiasta omaisille henkilökohtaisesti.
3. Esimies tiedottaa tapahtuneesta johdolle.
4. Henkilöstölle kerrotaan etukäteen sovitut tosiasiat (huhujen ja väärien tietojen leviämisen estäminen).
5. Työpaikalla keskustellaan tapahtuneesta (henkilöstön reaktiot ja tuntemukset).
6. Suruliputukseen ja muihin näkyviin toimiin voidaan ryhtyä vasta, kun kaikki tietävät tapahtuneesta.
7. Esimies järjestää työntekijän tehtävien hoidon.

2 Muistotilaisuus ja hautajaiset

1. Hautajaisiin osallistutaan kodin toivomusten mukaisesti.
2. Yrityksen adressi jos henkilöstön edustajat osallistuvat.

3 Jälkityö

1. Surutyöhön apua muilta työterveyshoitajalta tai ammattiauttajilta.
2. Muistotilaisuus työpaikalla.
3. Työtovereiden käynti haudalla käynti sopivassa yhteydessä.

HENKILÖKUNTAAN KUULUVAN LÄHIOMAISEN KUOLEMA

1 Välittömät toimenpiteet

1. Tiedon kertoo esimies, ellei tietoa ole välitetty asianomaiselle suoraan.
2. Asianomainen päättää, kerrotaanko asiasta muille työntekijöille, ja mitä kerrotaan.
3. Esimies järjestää työntekijän tehtävien hoidon ja tarvittaessa asianomainen saatetaan kotiin.
4. Työtoverit tukevat ja auttavat asianomaista (harkinta, miten).
5. Surunvalittelutoimet harkitaan tilanteen mukaan.
6. Asianomaiselle voidaan tarjota apua hautajaisjärjestelyihin harkinnan mukaan.

TRAUMAATTISEN KRIISIN VAIHEET

1 Shokkivaihe

Shokkivaihe syntyy välittömästi trauman jälkeen. Shokkivaiheelle on tyypillistä:

1. Kyky ajatella ja toimia järkevästi heikkenee.
2. Tilanteen hahmottaminen vaikeutuu. Henkilö ei käsitä, mitä on tapahtunut.
3. Ajan- ja todellisuudentaju hämärtyy.
4. Toiminnallinen yliaktiivisuus korostuu. Henkilö voi esimerkiksi häiritä ensiapua ja olla muille suureksi vaivaksi.
5. Liikkumisvaikeudet. Shokissa olevan on vaikea liikkua, vaikka siihen ei olisi fyysisiä esteitä
6. Voimakkaat fyysiset reaktiot. Tyypillistä on oksentelu, vilunväristykset, ylinopea hengitys, huimaus, krampit käsissä ja jaloissa, hourailu ja huutaminen.
7. Paniikki. Tyypillistä on henkilön liikehdintä silmittömästi eri suuntiin.
8. Lamaantuminen. Tyypillistä on paikalleen jähmettyminen ja tuijottaminen yhteen kohteeseen.

2 Shokkivaiheen hallinta

1. Välitön ulkopuolinen apu ja huolenpito.
2. Rauhoittaminen esimerkiksi kädestä kiinnipitäminen ja puhuminen.
3. Autettavan annetaan puhua ja kysellä.
4. Yliaktiivisille järjestetään muuta tekemistä.

3 Reaktiovaihe

Shokkivaiheen jälkeen tapahtuma hahmottuu ja henkilöt reagoivat tilanteeseen useilla eri tunnetiloilla.

Tyypillisiä reaktiovaiheen tunnetiloja ovat:

1. Pelko
2. Viha
3. Suru
4. Ilo

4 Reaktiovaiheen hallinta

1. Luottamuksen herättäminen kuuntelemalla ja kuuntelemalla vähättelemättä uhrin kokemuksia
2. Aggressiivisten tunteiden purku ja jäsentely.
3. Tapahtumien kulun kertaaminen keskustelemalla tapahtumasta aikajärjestyksessä useitakin kertoja.
4. Jatkohoidon varmistaminen.