Kirjesalaisuus

Yritysturvallisuus > Yksityisyyden suoja

Kirjesalaisuus

Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artikla turvaa yksilön oikeuden yksityisyyteen ja suojaan mielivaltaista tai laitonta puuttumista vastaan. Artikla kuuluu sopimuksen III osaan, joka käsittelee yksilön perusvapauksia ja oikeuksia, ja sen merkitys on korostunut entisestään digitalisaation ja viestinnän murroksen myötä. Artiklan mukaan "kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä". Lisäksi siinä todetaan, että "jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan."

Tämä periaate on keskeinen osa yksilön ihmisarvon ja autonomian suojelua. Se asettaa valtioille velvoitteen turvata kansalaistensa yksityiselämän suoja paitsi julkisen vallan toimilta, myös yksityisten tahojen aiheuttamilta loukkauksilta. Esimerkiksi valvonnan, kotietsintöjen, viestinnän seuraamisen tai henkilötietojen käsittelyn on aina perustuttava lakiin ja oltava oikeasuhtaisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Lisäksi artikla suojaa yksilöä kunnian ja maineen loukkauksilta, mikä on erityisen merkityksellistä nyky-yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen media mahdollistaa nopean ja laajalle leviävän viestinnän, usein ilman tarkkaa vastuuta.

KP-sopimus tuli voimaan Suomen osalta 23.3.1976 (SopS 7/1976), minkä jälkeen artikla 17 on ollut osa Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Vaikka sopimus ei itsessään ole suoraan sovellettavaa oikeutta samalla tavalla kuin kansallinen lainsäädäntö, se vaikuttaa laajasti Suomen perusoikeuksien tulkintaan ja lainsäädännön kehittämiseen. Esimerkiksi Suomen perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän, kotirauhan ja luottamuksellisen viestinnän suojan tavalla, joka heijastelee suoraan KP-sopimuksen vaatimuksia.

Käytännön tasolla 17 artiklan suoja konkretisoituu esimerkiksi oikeudessa turvautua oikeuskeinoihin, jos viranomaiset tekevät perusteettoman kotietsinnän tai jos yksityishenkilö kokee tulleensa julkisesti häpäistyksi ilman laillista perustetta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöllä on myös merkittävä rooli tämän suojan tulkinnassa, vaikka se perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Eri kansainväliset ihmisoikeusmekanismit tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, joka suojaa yksilöä mielivallalta.

Kirjesalaisuuden suoja

Kirjesalaisuus suojaa lähettäjän ja vastaanottajan välistä luottamuksellista viestintää kolmansilta osapuolilta. Se tarkoittaa, että viestin sisältö ja sen välittäminen on suojattu ulkopuolisten luvattomalta tarkastelulta. Suoja alkaa jo viestin laatimisesta, ei vain suljetusta kirjekuoresta, ja ulottuu siihen asti, kunnes vastaanottaja sen saa ja halutessaan avaa.

Suomessa kirjesalaisuuden suojan määrittelee perustuslain 10 § seuraavasti: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.”

Perustuslain turvaama kirjesalaisuus on jokaisen perusoikeus, ei velvollisuus. Tämä tarkoittaa, että lainsäädäntö ei estä kirjeen saajaa sopimasta, että joku muu saa avata hänen postinsa hänen luvallaan.

Kirjesalaisuus suojaa viestintää jo siitä lähtien, kun viesti on laadittu ja tarkoitettu suljetuksi ja luottamukselliseksi. Suoja ei rajoitu pelkästään fyysisen kuoren avaamiseen, vaan kattaa kaiken viestinnän sisällön ja kulun estäen ulkopuolisia oikeudettomasti tutustumasta siihen. Tämä tekee siitä olennaisen oikeuden niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin välisessä viestinnässä.

Euroopan ihmisoikeussopimus EIS (Roomassa, 4.XI.1950) 8 art. takaa kirjeenvaihdon salaisuuden suojan kaikelle viestinnnälle, jonka osapuolilla on oikeutettu odotus luottamuksellisuudesta:

8 ARTIKLA
Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta

Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Mitä yrityksen tulee tietää kirjesalaisuudesta

Vakiintuneen oikeudellisen tulkinnan mukaan viestin suoja alkaa jo siitä, kun viesti on olemassa ja sillä on luottamuksellinen käyttötarkoitus.
Luonnos sähköpostista tai kirjeestä on jo viestinnän muoto, jota kirjesalaisuus suojaa, vaikka sitä ei vielä olisi lähetetty.
Poliisi ei saa tutkia henkilön luonnostelemaa viestiä ilman laissa säädettyä pakkokeinolain mukaista telekuuntelulupa tai ilman kotietsintäperusteita.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Kirjesalaisuuden suoja ei rajoitu kansalliseen perustuslakiin. Luottamuksellisen viestin salaisuus taataan myös kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa sopimuksissa. Edellä mainittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artikla turvaa oikeuden yksityis- ja perhe-elämään sekä kirjeenvaihdon salaisuuteen. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla vahvistaa yksityiselämän ja viestinnän kunnioittamisen. Näiden velvoitteiden nojalla kirjesalaisuutta on kunnioitettava Suomessa ja koko EU:ssa.

Rikosoikeudellinen suoja
Kirjesalaisuuden rikkominen on rikoslaissa nimenomaisesti rangaistavaa. Rikoslain 38 luvun 3 §:n mukaan rangaistus määrätään sille, joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin, murtaa sen suojauksen tai hankkii tiedon sähköisesti tai muulla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä. Sama pykälä kattaa myös televerkossa välitettävien viestien, kuten puhelujen, tekstiviestien, kuvien ja datasiirtojen, sisällön oikeudettoman haltuunoton.

Kirjesalaisuus ja sähköisen viestinnän luottamuksellisuus rinnastetaan siten toisiinsa. Viestintäsalaisuuden loukkausta koskeva rikoslain säännös suojaa perinteistä kirjesalaisuutta, telesalaisuutta ja estää myös salakuuntelua.

Käytännön tulkinnat ja yrityskäytännöt
Kirjesalaisuus estää ulkopuolisia avaamasta kirjettä ilman vastaanottajan nimenomaista lupaa. Kirjelähetyksen vastaanottaja on kirjekuoreen tai postipakettiin merkitty henkilö, ei pelkkä osoite. Ratkaisevaa on, kenet lähettäjä on tarkoittanut kirjeen vastaanottajaksi. Kirjesalaisuus ei perustu arvailuun kirjeen sisällöstä (esimerkiksi onko kyse henkilökohtaisesta tai työasiasta), vaan suoja on laaja ja ehdoton.

Yritys ei voi perustella kirjesalaisuuden loukkaamista esimerkiksi resurssien puutteella, hankalilla prosesseilla tai kirjaamiskäytännöillä. Laki ei säädä mitään siitä, missä järjestyksessä osoitekentän rivit on kirjoitettu eikä siitä, onko kirje osoitettu yritykselle vai työntekijälle sen perusteella, kumman nimi on ensin. Tulkinta siitä, että yrityksen nimi ensimmäisellä rivillä antaisi luvan avata työntekijälle osoitetun kirjeen, on yrityksen omaa ja lainvastaista käytäntöä.

Ongelmia käytännössä
Suomessa monet yritykset rikkovat kirjesalaisuutta päivittäin. Esimerkiksi monissa yrityksissä ohjeistetaan avaamaan kaikki kirjeet, joissa osoitekentässä on ensin yrityksen nimi ja sen alla työntekijän nimi, vaikka laki ei salli tällaista tulkintaa. Joissakin yrityksissä on myös annettu ohje, että vain johdolle osoitetut kirjeet toimitetaan avaamattomina perille.

Eräs teollisuusyritys Länsi-Suomessa oli ohjeistanut avaamaan kaikki sen osoitteeseen saapuneet palkkalaskelmakuoret, vaikka ne oli osoitettu vartiointiliikkeen työntekijöille. Tämä on selvä kirjesalaisuuden loukkaus, sillä vastaanottajaksi katsotaan kirjeeseen merkitty henkilö, ei yrityksen osoite.

Kirjesalaisuuden toteuttaminen on perusoikeuskysymys. Silti käytännöt vaihtelevat paljon, ja monissa yrityksissä on omaksuttu tulkintoja ja avauskäytäntöjä, jotka eivät perustu lakiin. Tämä osoittaa, että yrityksen johto ei arvosta ja ymmärrä kirjesalaisuutta sen edellyttämällä vakavuudella.

Määritelmät

Kirje on postilain määritelmän mukaisesti fyysisellä alustalla oleva viesti. Yleensä osoitteellinen enintään kilon painoinen paperille kirjoitettu viesti.
Postipaketti on tavaralähetys. Yleensä osoitteellinen enintään 10 kg painava toimipaikasta vastaanotettava tavaralähetys.

Kirjelähetysten käsittely
Yrityksen johdon antamat ohjeet kirjelähetysten käsittelystä perustuvat työnantajan työnjohto- eli direktio-oikeuteen. Direktion nojalla työnantajalla on oikeus antaa työnjohdollisia ohjeita ja määräyksiä työntekijöille työn suorittamisesta ja työpaikan käytännöistä.

Työnantajan määräysvalta ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Normihierarkian mukaan työnantajan ohjeet ja määräykset asettuvat velvoittavuudessa lain ja sopimusten alapuolelle. Mikäli samaan tilanteeseen soveltuu useita erisisältöisiä normeja, ensisijaisesti noudatetaan lakia ja työ- tai virkaehtosopimuksia.

Tämä tarkoittaa, että työnantaja voi antaa määräyksiä ainoastaan sellaisten kirjelähetysten avaamisesta, jotka lähettäjä on nimenomaisesti osoittanut työnantajalle. Osoitekentän rivijärjestyksen perusteella ei voida automaattisesti olettaa, että kaikki yrityksen osoitteeseen saapuvat kirjelähetykset olisivat yritykselle osoitettuja. Kirjesalaisuus suojaa viestintää lähettäjän tarkoittaman vastaanottajan ja lähettäjän välillä riippumatta siitä, mikä fyysinen osoite on toimitusosoitteena.

Vastaanottajalla on oikeus päättää omien kirjelähetystensä ohjaamisesta. Hän voi antaa lähettäjälle työpaikan osoitteen toimitusosoitteeksi ilman, että kirjesalaisuus vaarantuu. Tämä ei kuitenkaan oikeuta työnantajaa avaamaan kirjettä ilman vastaanottajan nimenomaista lupaa.

Keskeisiä kysymyksiä kirjelähetysten käsittelyssä ovat:

Kuka on lähettäjän tarkoittama kirjeen vastaanottaja eli viestinnän osapuoli, työnantaja vai työntekijä?
Toteutuuko työnantajan antamassa ohjeistuksessa kirjesalaisuutta turvaava perusoikeus?

Yrityksen tulisi selkeyttää käytäntöjä käsittelemällä kirjelähetysten avausmenettely yhteistoimintalain mukaisesti ja sopia ohjeistuksesta, joka ei missään tilanteessa johda työntekijän kirjesalaisuuden tai muun luottamuksellisen viestinnän perustuslaillisen suojan loukkaamiseen.

Kuka on kirjelähetyksen vastaanottaja
Postitoimilain (415/2011) 2 §:n mukaan postin saajalla tarkoitetaan henkilöä, jonka nimi on merkitty postilähetykseen tai joukkopostilähetyksen tapauksessa joukkopostitoiminnan osoiteluetteloon. Laissa ei edellytetä, missä järjestyksessä osoitekenttään merkinnät tehdään. Ratkaisevaa on se, kenen nimi siitä käy ilmi.

Jos kirjelähetyksen osoitekentästä käy ilmi vastaanottajan nimi, lähetys on toimitettava tälle henkilölle avaamattomana. Mikäli myöhemmin ilmenee, että kirje liittyy yrityksen toimintaan, vastaanottajan on toimitettava se edelleen esimerkiksi kirjaamoon tai muuhun oikeaan käsittelypaikkaan.

Oikeustapaus: Helsingin hovioikeus 4.2.2016, tuomio 16/104805 (R 15/53)
Helsingin hovioikeus katsoi vuonna 2016 antamassaan tuomiossa, että puoluesihteeri oli syyllistynyt viestintäsalaisuuden loukkaamiseen avattuaan kirjelähetyksen, joka oli osoitettu yksittäiselle henkilölle. Kirjeen osoitekentässä oli ensin henkilön nimi ja sen alla puolueen nimi Perussuomalaiset. Kirje oli toimitettu puolueen toimistolle.

Puoluesihteeri (vastaaja) oli avannut kirjeen ilman vastaanottajan nimenomaista suostumusta ja vetosi siihen, että puolueessa oli ollut vakiintunut käytäntö avata kaikki postit, myös ne, jotka oli osoitettu henkilölle ja puolueelle. Hovioikeus kuitenkin totesi, ettei vastaanottajalta ollut saatu suostumusta eikä vastaajalla ollut perusteltua syytä olettaa tällaista suostumusta olleen.

Oikeus totesi, ettei kirjekuorien ulkoinen yhdenmukaisuus eikä aikaisempi käytäntö oikeuttanut avaamaan henkilölle osoitettua kirjettä. Vastaajalla olisi tullut olla selvitys vastaanottajan tahdosta ennen kirjeen avaamista. Hovioikeus piti tekoa tahallisena ja tuomitsi vastaajalle 40 päiväsakkoa viestintäsalaisuuden loukkaamisesta. Lisäksi vastaaja määrättiin korvaamaan vahinko kirjeen lähettäjälle.