Tapaus Artic Sea

Maltan lipun alle rekisteröity Arctic Sea rahtialus saapui Suomeen Pietarsaaren satamaan 20.7.2009 Kaliningradista Venäjän Itämeren laivaston tukikohdasta, jossa se oli ollut korjattavana.

Arctic Sea on 97 metriä pitkä ja rakennettu 1991 Istanbulissa Turkissa. Aluksen omisti suomalainen Solchart Management Ab Maltalaisen White Sea-varustamon kautta.

Pietarsaaressa alus otti noin 1,3 miljoonan euron arvoisen Rets Timberin toimittaman sahatavaralastin. Asiakkaina olivat kolme algerialaista yhtiötä, jotka olivat vakuuttaneet lastin. Aluksen satamaoperaattorina toimi Botnia Shipping.

Satamaoperaattorin mukaan aluksen ruuma oli Pietarsaareen saapuessa tyhjä. Mitään poikkeavaa ei aluksen ruumassa ilmennyt. Kukaan aluksella vieraillusta henkilöistä ei myöskään havainnut mitään epäilyttävää.

Myöhemmin kuitenkin ilmeni, ettei aluksen ruumaa Pietarsaaressa tarkastettu, koska alus saapui tyhjänä, eikä siinä havaittu papereiden tai miehistön käyttäytymisen perusteella erityisiä riskejä. Pietarsaaressa alukselle tehtiin ainoastaan rutiininomainen miehistö- ja tullitarkastus, joten alusta ei tutkittu tarkasti.

Kohtalokas matka alkoi

Arctic Sea irrottautui Pietarsaaren satamalaiturista aamuyöllä 22.7.2009 määränpäänä Algerian Bejaiaa. Luotsi jätti aluksen noin kymmenen kilometrin päässä satamasta avomerellä.

Alus joutui kaapatuksi Ruotsin aluevesillä 24.7.2009 perjantain vastaisena yönä, kun se oli Gotlannin ja Öölannin välisellä merialueella. Keskiyöllä vahtivuoroon tulivat toinen perämies, matruusi ja mekaanikko.

Muutamia tunteja myöhemmin kello kolmen aikaan yöllä mustiin asuihin (selässä teksti "policia") pukeutuneet kaappaajat saivat luvan nousta alukselle selitettyään, että heidän omassa veneessä oli ongelmia.

Alukseen päästyään he vaativat aseella uhaten miehistöä noudattamaan tarkasti ohjeita. Kaappaajat käskivät alusta muuttamaan kurssia ja poistivat navigointilaitteet toiminnasta.

Kaappaajat sulkivat laivaradion, pahoinpitelivät miehistöä ja keräsivät talteen heidän matkapuhelimet. Tämän jälkeen varustamo ei enää saanut yhteyttä alukseen. Tieto kaappauksesta saatiin vasta, kun aluksen kapteeni oli saanut käsiinsä matkapuhelimen, jolla onnistui lähettämään tekstiviestin laivayhtiölle.

Noin kymmenen tuntia kaappauksen alkamisesta Arctic Sean kapteeni lähetti seuraavan viestin "Lukittuina kajuutoissa minne seilaamme, mitä löysivät - emme tiedä".

Ruotsin poliisi sai tiedon kaappauksesta Suomen keskusrikospoliisilta. Ruotsin poliisi vahvisti myöhemmin, että Itämerellä alukselle tapahtui jotakin epätavallista. Alus oli tehnyt useita erittäin jyrkkiä käännöksiä ja muita epänormaaleja liikkeitä.

Rikosylikomisario Lars Henrikssonin kertoi keskusrikospoliisin saaneen ilmoituksen kaappauksesta varustamolta tiistaina 28.7.2009. Samassa artikkelissa laivayhtiön edustaja kertoi ilmoittaneensa poliisille asiasta jo maanantaina 27.7.2009. Lähde: (MTV3.fi 30.7.2009)

Tapahtuiko todellisuudessa kaappaus, vai oliko kysymys Venäjältä salakuljetettujen aseiden lastaustilanteesta? Oliko kaappaustilanne vain ennalta suunniteltu selitys?

Poliisi ei antanut tietoja kaappauksesta pääministerille

Valtiosihteeri Risto Volanen kertoi Suomen Kuvalehden artikkelissa, että poliisi pimitti Arctic Sea -tiedot pääministeri Matti Vanhaselta. Volanen syytti poliisijohtoa epälojaalisuudesta pääministeriä kohtaan.

Volasen mukaan pääministeri Vanhanen joutui ottamaan kantaa Arctic Sea -laivan kaappaukseen hyvin puutteellisten tietojen varassa.

Volanen kertoi, että poliisihallinto yksinkertaisesti kieltäytyi noudattamasta pääministerin ohjeita ja antamasta hänelle ja hallitukselle tietoja kesällä 2009.

Volanen väitti, että Suomesta puuttuu normaali kriittinen journalismi sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Volasen mukaan "poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin". Lähde: (suomenkuvalehti.fi 18.3.2011)

Arctic Sea katoaa

Julkisuuteen kerrottujen tietojen mukaan aluksesta saatiin viimeinen varma havainto sen sivuuttaessa Englannin kanaalin. Tuolloin alus oli antanut rannikkovartioston mielestä epäilyttävältä vaikuttaneen ilmoituksen. Laivayhtiön johtaja uskoi kaappareiden olevan edelleen laivalla.

Euroopan unionin merenkulkuviranomaiset uskoivat, että Arctic Sea oli kaapattu toistamiseen Portugalin edustalla heinäkuun lopussa, koska alus oli raportoinut "merirosvojen" hyökkäyksestä myös Portugalin aluevesillä.

Kaapparit vaativat aluksesta lunnaita

Keskusrikospoliisi vahvisti 15.8.2009, että Arctic Sea -aluksesta oli vaadittu lunnaita laivan Suomessa olevalta varustamoyhtiöltä. Varustamo kiisti, että heiltä olisi vaadittu lunnaita.

Renaissance Insurance -vakuutusyhtiön apulaisjohtaja Vladimir Dushin kertoi, että kaapparien yhteyshenkilö oli soittanut vakuutusyhtiöön 3.8.2009 ja vaati laivasta sekä miehistöstä 1,5 miljoonan euron lunnaita. Lunnaat oli maksettava käteisenä viiden päivän sisällä. Uhkavaatimuksena oli miehistön jäsenten surmaaminen yksi kerrallaan ja aluksen upottaminen, jos vaatimukseen ei suostuttaisi tai vakuutusyhtiö ilmiottaisi asiasta poliisille.

Keskusrikospoliisi ei kertonut lunnasvaatimuksen suuruutta, eikä sitä, että lunnasvaatimus oli esitetty vakuutusyhtiölle. Krp tutki tapausta törkeänä kiristyksenä ja kaappauksena. Tutkinta tapahtui tiiviissä yhteistyössä Suomen, Ruotsin ja Maltan viranomaisten kesken.

Tutkintaan osallistui myös viranomaisia yli 20 muusta valtiosta. Tiedonvälityksessä käytettiin Interpolin ja Europolin tarjoamia palveluja. Keskusrikospoliisi kertoi tiedotteessaan 15.8.2009, että tapauksen tutkintaa tehtiin jo varhaisessa vaiheessa Suomen, Ruotsin ja Maltan kesken.

Myöhemmin valtionsyyttäjä päätti jättää syyttämättä Arctic Sea -alukselta useita kiristyspuheluita Suomeen satelliittipuhelimella soittanutta henkilöä, koska hänet oli jo tuomittu samasta rikoksesta Venäjällä. Valtionsyyttäjä katsoi teon tapahtuneen osittain Suomessa ja kohdistuneen suomalaiseen yhtiöön ja Suomessa pysyvästi asuneeseen ulkomaalaiseen.

Kaappaaja esitti puhelimitse 1 500 000 euron lunnasvaatimuksen. Vaatimuksen tueksi henkilö esitti alukseen ja sen miehistöön kohdistuvia uhkauksia. Suomessa puheluja tutkittiin törkeän kiristyksen yrityksenä. Lähde: (Valtakunnansyyttäjänvirasto, syyttämättäjättämispäätös nro 13/08, asianro R 12/433)

Arctic Sea löytyy

Kap Verden rannikkovartiosto havaitsi Arctic Sean noin 740 kilometrin päässä pohjoiseen saarivaltion rannikosta. Aluksen sijainti oli Kap Verden aluevesien ulkopuolella. Venäjän Kap Verden -lähettiläs kiisti nopeasti tiedon.

Myöhemmin venäläinen sotilasvirkamies kertoi rahtialuksen löytyneen. Aluksen tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan turvallisuussyistä paljastettu. Tieto aluksen löytymisestä tuli julkisuuteen 17.8.2009 iltapäivällä hieman kello neljän jälkeen.

Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov vahvisti, että Artic Sea oli Kap Verden lähettyvillä. Sevastopolia kotisatamanaan pitävä Venäjän laivaston saattaja Ladnyi otti Arctic Sean  kiinni läheltä Kap Verden saaria maanantaina 17.8.2009.

Kaappaajat pidätetään

Aluksella olleet kahdeksan kaappaajaa pidätettiin. Pidätykset tapahtuivat ilman laukaustenvaihtoa. Pidätyksen jälkeen epäiltyjä kuulusteltiin heti Ladnyi-aluksella. Kaapparit kertoivat olleensa luonnonsuojelijoita, jotka harjoittelivat navigointia. Kaapparit kertoivat, että Arctic Sean kapteeni piti heitä panttivankinaan.

Arctic Sean miehistö oli hyvässä kunnossa. Kaappaajat ja aluksen yksitoista miehistön jäsentä lennätettiin Venäjän ilmavoimien Iljushin-76 kuljetuskoneella Kap Verdellä sijaitsevan Salin saaren kautta Moskovaan. Kolme miehistön jäsentä ja kapteeni jäivät alukselle.

Erityistä huomiota herätti tieto, että Kap Verdelle lähetettiin kolme Iljushin-76 kuljetuskonetta. Palasivatko kaksi kuljetuskonetta tyhjinä takaisin ei kerrottu. Iljushin-II-76D version hyötykuormauskyky on 45-47 tonnia ja toimintasäde noin 4000 kilometriä. Yhden X-55 risteilyohjuksen paino on noin 1700 kg. Kuljetuskoneeseen olisi voitu lastata 26 risteilyohjusta.

Yhden S-300PMU-1 ilmatorjuntaohjuksen paino on noin 1800 kg. Kuljetuskoneeseen olisi voitu lastata 25 ilmatorjuntaohjusta. Kahden koneen kuljetuskapasiteetin käyttö saattaa kertoa, että Arctic Sean lastina oli enemmän kuin 25 ohjusta.

Moskovassa miehistön jäsenet eristettiin mediasta ja omaisista. Kaapparit juoksutettiin nopeasti lentokoneesta autoon, joka kuljetti miehistön ja kaappaajat Lefortovon tutkintavankilaan. Miehistön omaiset ihmettelivät, miksei miehistöä päästetty tapaamaan omaisiaan.

Lauantaina 29.8.2009 Venäjän turvallisuuspalvelu päästi kahden viikon ajaksi kuulusteluja varten eristetyn miehistön vapaaksi. Miehistö saapui Moskovasta Arkangelin rautatieasemalle, jossa omaiset olivat heitä vastassa. Arctic Sean kapteeni ja kolme miehistön olivat todennäköisesti edelleen aluksella matkalla Novorossijskin satamaan Mustallamerellä.

Viranomaiset paljastavat harhautusoperaation

Venäjän Nato-lähettiläs Dmitri Rogozin kertoi, että Arctic Sea -aluksen etsintäoperaation yhteydessä viranomaiset harhauttivat tietoisesti mediaa.

Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov kertoi, että Venäjä sai selville jo 24.7.2009 kello 23.00 Moskovan aikaa, että Arctic Sea alusta oli lähestytty Ruotsin aluevesillä nopealla kumiveneellä. Kumiveneessä oli neljä virolaista, kaksi latvialaista sekä kaksi venäläistä henkilöä.

Medialle syötettiin tietoisesti ”kananruokaa”, jotta Venäjän puolustusvoimien operaation suunta ei paljastuisi. Nato auttoi Venäjää Arctic Sean seurannan ja täsmällisen sijainnin arvioinnissa. Rogozinin mukaan Nato toimitti Venäjälle tietoja mm. aluksen kulkusuunnasta ja nopeudesta. Maltan meriturvallisuusviranomaisten mukaan Arctic Sea alus ei ollut koskaan viranomaisilta kadoksissa.

Venäjän viranomaiset ylistivät omaa toimintaansa

Tiedon julkistamisen jälkeen Venäjän Nato-lähettiläs Dmitri Rogozin ylisti Venäjän etsintäoperaatiota. Hänen mukaan pelastusoperaatio todisti maailmalle, että Venäjä oli kykenevä toimimaan nopeasti suojellakseen maansa etuja ja Venäjän kansalaisia missä päin maailmaa tahansa. Venäjä oli todistanut olevansa yhteistyökykyinen muiden isojen toimijoiden joukossa, mukaan lukien sotilasliitto Nato.

Spekulaatiot käynnistyivät

Viranomaisten salailu ja Venäjän laivaston etsintäoperaatio käynnisti julkisuudessa spekulaatiot superterrorismista, jolla on uudenlaiset taustat ja motiivit. Lähde: (Huomenta Suomi 14.8.2009). Aluksessa epäiltiin olevan myös vaarallista lastia (radioaktiivista materiaalia), joka oli viety alukseen salaa jo Kaliningradista.

Eräiden spekulaatioiden mukaan alukseen oli lastattu Kaliningradista neljä risteilyohjusta, joiden määränpäänä oli Iran. Spekulaatioiden mukaan kaappaus oli Israelin tiedustelupalvelu Mossadin peiteoperaatio ja että operaatioon palkatut henkilöt eivät tienneet osallistuvansa laivan kaappaukseen. Peiteoperaatiolla Israel mahdollisti Venäjälle mahdollisuuden katkaista asetoimitus kasvot säilyttäen.

Venäläinen nimettömänä pysynyt asiantuntija puhui asemafiasta, joka toimii Venäjän hallituksen selän takana ja on tiiviissä yhteistyössä balttien kanssa. Hänen mukaansa laivalla saattoi olla älypommeja tai pienempiä X55-tyyppisiä risteilyohjuksia.  X-55 risteilyohjus on Venäjän armeijan pitkän kantaman strateginen ydinase.

Ohjus tunnetaan myös nimellä KH-55 ja AS-15. Ohjus voidaan varustaa ydinkärjen lisäksi myös biokemiallisella taistelukärjellä. Ohjuksen runko on 5,5 m pitkä ja 0,7 metriä leveä, kantama on 2000 - 3000 kilometriä. 200 kt ydinkärjellä varustettu KH-55 -risteilyohjus tuli Neuvostoliiton armeijan käyttöön vuonna 1984. KH-55 risteilyohjukset oli sijoitettu strategisiin pommikoneisiin (Tu-95 MS ja Tu-160). Tu-95MS pommikone pystyi kuljettamaan kerralla enintään kuusi X-55 ohjusta.

Aikoinaan Ukrainan hallitus myönsi, että vuonna 2001 maasta oli viety laittomasti Iraniin12 ja Kiinaan 6 risteilyohjusta. Ohjukset oli valmistettu Neuvostoliitossa vuonna 1987. Ohjusten käyttöikä on noin kahdeksan vuotta, joten ne olivat jo vanhentuneita.

Ohjusten kantomatka riitti kuitenkin uhkaamaan Israelin turvallisuutta. Iranin uskottiin tekevän vastaiskun Israelin kaupunkeihin nimenomaan biokemiallisilla taistelukärjillä varustetuilla X-55 risteilyohjuksilla. Kiinan tavoitteena oli sen sijaan kehittää oma pitkän kantaman risteilyohjus. Sen kiinnostus kohdistui lähinnä näiden X55-ohjusten teknisiin yksityiskohtiin, joista syntyikin kiinalaisia kopioita.

Venäjä on aiemmin toimittanut Iranille X-55 risteilyohjusten osia, joihin voidaan jälkiasentaa biokemialliset taistelukärjet. Venäläiset sotilasasiantuntijat olivat kouluttaneet iranilaisia sotilaita Suhoi SU-24 (valmistettu vuosina 1971-1983) rynnäkkökoneen (päivitetyn version tyyppi on Su-24M2) ja X-55 asejärjestelmien käyttöön. Käytännössä ohjuksilla oli ainoastaan romun arvo ilman teknisiä asiakirjoja, erikoislaitteita ja koulutettua henkilöstöä.

Viron puolustusvoimien entinen komentaja Tarmo Kouts epäili, että aluksen lastina oli ohjuksia. Kouts piti viranomaisten antamia lausuntoja epärealistisina. Venäjän Nato-lähettiläs Dmitri Rogozin kehotti puolestaan Koutsia lopettamaan "suunsoitto". Aluksen miehistön välittänyt Solchart Arkhangelsk-yhtiö oli ollut alukseen yhteydessä viimeksi 1.8.2009 ja piti spekulaatioita salaisesta lastista "täytenä valheena".

Tapahtumien kulku jätti Suomelle sivuroolin kansainvälisen laittoman asekaupan näyttämöllä

Israelin presidentti Shimon Peres teki yllätysvierailun Venäjälle päivä aluksen löytymisen jälkeen. Presidentit Peres ja Medvedev keskustelivat lastin pysäyttämisestä neljä tuntia suljettujen ovien takana. Peres myönsi The Timesille, että keskusteluja käytiin venäläisaseiden myynnistä Israelille vihamielisiin maihin. Peres korosti, että Israelilla on konkreettisia todisteita venäläisten aseiden kuljettamisesta Iraniin ja Syyriaan, varsinkin Hamasille ja Hizbollahille. Peresillä ei ollut muita syitä Moskovan vierailulleen.

Pääministeri Matti Vanhanen vieraili pääministeri Putinin luona Gdanskissa 1.9.2009. Vanhanen ja Putin käsittelivät keskustelussaan myös Arctic Sean kaappausta. Keskusteluaan Putinin kanssa Vanhanen kommentoi seuraavasti: "Arctic Seasta keskusteltiin tapaamisessa pitkään ja Putin selvitti Venäjän kiinnostuksen kohteita asiassa.  Vanhasen mukaan keskeistä oli nyt se, että varmistetaan viranomaisyhteistyön toimivuus ja tietojen vaihto. Yksityiskohtia en voi kertoa". Lähde: (hs.fi 2.9.2009)

Israelin pääministerin Benjamin Netanjahu vieraili salaa Moskovassa pääministeri Sergei Lavrovin vieraana yhdessä turvallisuusneuvonantajansa Uzi Aradin kanssa, joka oli aiemmin Mossadin palveluksessa. Vierailusta tiesi vain pääministerin lähipiiri.

Pääministerin virasto ei kiistänyt uutista, jonka mukaan Netanjahu matkusti Moskovaan 7.9.2009 kehottaakseen Kremliä olemaan myymättä aseita Israelin Lähi-idän vihollisille. Vierailu tapahtui Israelin valtion lentokoneen sijaan vuokratulla yksityiskoneella. Lähteet: (The Times 11.9.2009, Guardian 11.9.2009)

Iran halusi vahvistaa ydinlaitostensa ilmapuolustusta Israelin mahdollista ilmaiskua vastaan hankkimalla laillisesti S-300 ohjusperheeseen kuuluvia ilmatorjuntaohjuksia Venäjältä. Iran ja Venäjä olivat aiemmin solmineet sopimuksen S-300PMU-1 ilmatorjuntaohjusten toimittamisesta Iraniin. Poliittisen painostuksen johdosta Venäjä joutui perumaan toimitussopimuksen.

Ilmatorjuntaohjuksen alkuperäinen versio on venäläisen NPO Almaz-yhtiön S-300P ilmapuolustusjärjestelmä. Nykyisin S-300 ohjusperheeseen kuuluu noin kaksikymmentä eri ohjustyyppiä. Uusin versio on S-400 Triumph ilmapuolustusjärjestelmä, joka tunnettiin aiemmin S-300PMU-3 -tyyppimerkinnällä (NATO nimitys SA-21 Growler). Ohjusjärjestelmä tuli palveluskäyttöön vuonna 2004.

Israel oli kehottanut Venäjää olemaan myymättä S-300PMU-1 ohjusjärjestelmiä Iraniin. Israelin näkökulmasta ohjukset estäisivät tai vaikeuttaisivat olennaisesti Iranin ydinlaitosten tuhoamista. Yhdysvallat oli samoilla linjoilla. Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates eväsi 9.7.2009 Iranilta mahdollisuudet ilmatorjuntaohjusten hankintaan.

Wikileaksin julkaiseman cablegate-raportin mukaan Yhdysvaltain puolustusministerin Robert Gates arveli, että sotilaallinen isku viivyttäisi Iranin ydinasehanketta korkeintaan 1-3 vuotta.

Iranin ainoaksi mahdollisuudeksi näyttäisi jääneen ohjusten hankinta laittomasti. Iran saattoi ostaa ohjukset Venäjän armeijan entisten upseerien ja virkamiesten muodostamalta organisaatiolta, jota kutsutaan myös Venäjän asemafiaksi.

Kiistanalaiset ohjukset lastattiin mahdollisesti Kaliningradista Arctic Sea -alukseen. Kaliningradin erityistalousalue on tunnettu laittomien aseiden lastauspaikkana. Kaliningradissa vierailevat kauppalaivat ovat tiedustelupalveluiden jatkuvassa tarkkailussa, joten ei ole ihme, jos Arctic Sea jäi Mossadin tiedusteluverkkoon ja Israel pyysi nopeasti Venäjältä toimenpiteitä lastin pysäyttämiseksi.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov piti S-300 ohjusväitteitä perättöminä

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kertoi 8.9.2009 lehdistölle, ettei aluksella ollut S-300-ohjuksia. Lavrov kertoi myös, että lastin tutkinta alkaisi pian ja tiedot tulevat olemaan läpinäkyviä.

Venäjän ulkoministeri Lavrovin lausunnon jälkeen BBC väitti edelleen, että Israelin turvallisuuspalvelu Mossadia lähellä oleva lähde oli kertonut Israelin antaneen Venäjälle vihjeen Arctic Sealla olleista ohjuksista, joiden määränpää oli Iran. Väite herätti uuden spekulaation, oliko Israelin intresseissä ruokkia näkemyksiä, jotka korostavat Iranin muodostamaa turvallisuusuhkaa? Lähde: (BBC 9.9.2009) Menetelmä tunnetaan tiedusteluyhteisöissä termillä ruokinta.

Brittiläinen asiantuntija ei uskonut ohjusväitteisiin

Brittiläinen merenkulun turvallisuusasiantuntija Nick Davis (Maritime Security Solutions) piti kaappausta rikollisten työnä, eikä uskonut Arctic Sealla olleen salaista lastia. Hänen mukaan kaappaajat olivat melko hyvin tunnettuja pikkurikollisia.

Puheet ohjuksista ovat perustuneet kuulopuheisiin ja huhuihin. Hänen mielestään Venäjä teki kaiken käsikirjan mukaan tehokkaasti, nopeasti ja hyvin. Nick Davis arveli kuukautta aiemmin BBC:n artikkelissa, että kyseessä voisi olla kaupallinen riita, jossa toinen osapuoli oli päättänyt ottaa asiat omiin käsiinsä. Lähde: (BBC 12.8.2009, YLE.fi 9.8.2009)

Arctic Sean rikostutkintaa varten perustettiin monikansallinen tutkintaryhmä

Arctic Sean rikostutkintaa varten perustettiin yhteinen tutkintaryhmä, jonka työskentelyyn osallistui Suomen, Ruotsin, Maltan, Viron ja Latvian tutkintaviranomaisia. Tutkintaryhmän ja Venäjän viranomaisten välinen kokous pidettiin Vantaalla keskusrikospoliisin tiloissa 7-8.10.2009. Kokouksessa käsiteltiin viranomaisten keräämää tutkimusaineistoa ja sovittiin jatkotoimista.

Keskusrikospoliisi pääsi kuulemaan kaappauksesta epäiltyjä ja miehistön jäseniä marraskuussa 2009 Moskovassa. Keskusrikospoliisi uskoi koko totuuden vielä selviävän. Virallisen käsityksen mukaan kaappausta oli suunniteltu pitkään ja osa tekoon osallisia henkilöitä oli edelleen vapaana.

Aluksen luovuttaminen pitkittyi

Venäjän syyttäjänviraston tutkimuskomitean viestintäjohtaja Vladimir Markinin mukaan Arctic Sean tutkinta oli päättymässä. Venäjän syyttäjänviraston tutkimuskomitean 11 jäsentä työskentelivät aluksella aseistettuina. Tutkimuskomitea päätti tutkimukset ja poistui alukselta 18.9.2009. Alus oli määrä luovuttaa omistajilleen Kanariansaarilla. Markinin mukaan alukselta ei löytynyt muuta kuin puutavaraa.

Venäjän edustusto Madridissa pyysi Espanjan ulko- ja puolustusministeriöiltä lupaa Arctic Sealle ja saattaja Ladnyille päästä Las Palmasin satamaan Kanarialla. Arctic Sea oli ollut jo useita päiviä hinauksessa Gran Canarian saaren läheisyydessä Espanjan aluevesirajan ulkopuolella.

Espanja kuitenkin eväsi Arctic Sean pääsyn satamaan, vaikka asiasta oli aikaisemmin hallitustasolla sovittu. Toisin kuin venäläiset, Espanjan merenkulkuviranomaiset pitivät alusta suomalaisena, koska rahtaajana oli suomalainen Solchart Management. Malta ilmoitti, ettei se halua ottaa alusta vastaan. Sen mukaan alus oli luovutettava lailliselle omistajalleen.

Espanjan mukaan Arctic Sea ei ollut enää merikelpoinen ja se tarvitsi korjauksia. Espanja edellytti, että joku sitoutuu vastaamaan Arctic Sean korjauskuluista. Aluksen omistaja suomalainen varustamoyhtiö Solchart Management puolestaan kertoi, että Venäjän viranomaiset ovat kieltäytyneet yhteistyöstä sen kanssa ja ovat katkaisseet kaikki kontaktit.

Arctic Sea oli useita viikkoja ankkuroituna Gibraltarin lähellä. Lokakuun lopulla alus oli tarkoitus siirtää Maltan saarelle Vallettan satamaan luovutusta varten. Aluksen arvioitiin saapuvan satamaan torstaina 29.10.2009. Lähteet: (YLE.fi 23.10.2009, MTV3.fi 23.10.2009)

Arctic Sea päätettiin luovuttaa omistajalle Maltan aluevesirajan ulkopuolella, jossa Maltan viranomaiset ensin tarkistaisivat aluksen laittoman tai vaarallisen lastin varalta. Tarkastuksen jälkeen alus hinattaisiin satamaan korjaustöitä varten.

Torstaina 29.10.2009 Arctic Sea luovutettiin suunnitelman mukaisesti omistajalleen Solchart Managementille. Aluksen miehistöön kuuluneet neljä merimiestä pääsivät lopulta lähtemään kotiin Venäjälle. Lähteet: (YLE.fi 27.10.2009, MTV3.fi 27.10.2009, HS.fi 27.10.2009, HS.fi 30.10.2009)

Sunday Timesin mukaan yksi kaappareista on kertonut venäläisen liikemies Vladimir Yarovoin palkanneen hänet tarkkailemaan Itämeren jätepäästöjä. Kaapparit väittivät edelleen olleensa vain rauhanomaisia ympäristöaktivisteja, jotka pelastettiin Arctic Sealle.

Sunday Times -lehden mukaan Dmitri Savin oli kertonut, että heidät palkkasi venäläinen liikemies Vladimir Yarovoi. Savinin mukaan Yarovoi on varakas liikemies, jonka tarkoituksena oli perustaa GreenHouse-niminen ympäristöryhmä. Savin kertoi, että Yarovoi oli luvannut hänelle 4 000 euron kuukausipalkan Itämeren jätevesipäästöjen tarkkailusta. Lähde: (Sunday Times 8.11.2009)

Poliisi tutki liiketoimintaan liittyviä erimielisyyksiä kaappauksen motiivina

Keskusrikospoliisin edustaja vahvisti uuden tutkintalinjan, jossa selvitettiin varustamon liiketoimintaan liittyviä erimielisyyksiä kaappauksen motiivina. Poliisi halusi selvittää, oliko kaappareiden kohteena Arctic Sean omistajayhtiön toimitusjohtaja Viktor Matvejev.

Toimitusjohtaja oli muuttanut joulukuussa 2009 Sveitsiin. Keskusrikospoliisi ei tavoittanut häntä sen jälkeen. Lähteet: (nelonen.fi 21.2.2010, hs.fi 21.2.2010, taloussano-mat.fi 22.2.2010)

Arctic Sea vaihtoi omistajaa

Arctic Sea myytiin vuoden 2010 helmikuussa tuntemattomalle ostajalle 2,3 miljoonan dollarin hinnasta. Myöhemmin keväällä 2010 julkaistiin tieto, että Arctic Sea oli myyty 1,8 miljoonan euron kauppahinnasta kanadalaiselle Great Lakes Feeder Linesille. Yhtiö liikennöi Kanadan ja Yhdysvaltain satamien välillä. Lähteet: (Maritime Bulletin 27.2.2010, iltalehti.fi 27.2.2010, hs.fi 27.2.2010, savonsanomat.fi 27.2.2010, kauppalehti.fi 6.5.2010)

Venäjä ei luovu ohjusten toimittamisesta Iranille

YK:n turvallisuusneuvosto päätti 9.6.2010 uusista Iranin vastaisista pakotteista. Iran ilmoitti välittömästi, ettei se aio luopua ydinohjelmastaan, vaan jatkaa edelleen uraanin rikastamista. Venäjä puolsi turvallisuusneuvoston päätöstä, mutta ilmoitti tukevansa Iranin oikeutta rauhanomaiseen ydinenergiaan. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti 10.6.2010, että Venäjä käy neuvotteluja Iranin kanssa uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta.

Venäjän ulkoministeriö vakuutti 10.6.2010, että turvallisuusneuvostossa sovitut uudet Iranin vastaiset pakotteet eivät vaikuta Venäjän ja Iranin välillä aiemmin sovittuun S-300 ohjuskauppaan. Ohjuskaupan vireillä olo piti Israelin edelleen iskuvalmiina. Lähteet: (hs.fi 9.6.2010, 10.6.2010)

Venäjällä on ristiriitaisia näkemyksiä ohjustoimituksista Iraniin

Pääministeri Vladimir Putin vahvisti 11.6.2010 Ranskan presidentille Nicolas Sarkozylle, ettei Venäjä myy S-300 ohjusjärjestelmiä Iranille. Lähde: (hs.fi 11.6.2020)

Arctic Sea -tutkinta valmistui

Venäläinen tutkintalautakunta sai valmiiksi Arctic Sean tutkinnan. Kuuden epäillyn henkilön osalta juttu siirrettiin syyttäjänvirastolle. Syytenimikkeeksi tuli merirosvous.

Kahdelle kaapparille vankeustuomiot

Epäillyt kiistivät syyllisyytensä. Kaksi muuta epäiltyä olivat aiemmin tunnustaneet teon ja heidät tuomittiin seitsemän ja viiden vuoden vankeusrangaistuksiin. Epäiltyjen joukossa oli neljä latvialaista, kaksi virolaista ja kaksi venäläistä. Lähde: (hs.fi 18.11.2010)

Kuudelle muulle kaapparille pitkät vankeustuomiot

Arkangelin alueoikeus tuomitsi kuusi henkilöä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Oikeus totesi kaikki syytetyt syyllisiksi merirosvoukseen. Tuomiot olivat 7-12 vuoden ehdottomia vankeusrangaistuksia. Lähteet: (finnish.ruvr.ru 24.3.2011, aamulehti.fi 24.3.2011, kainuunsanomat 24.3.2011, satakunnankansa.fi 24.3.2011)

Venäjä kutsui tunnetun virolaisen kuulusteluihin

Venäjä jätti oikeusapupyynnön Virolle. Venäjä halusi virolaisen entisen tiedusteluasiantuntija Eerik-Niiles Krossin kuulusteluihin Venäjän Arkangeliin. Arkangelin oikeudessa tuomittu latvialainen Dmitri Savins oli nimennyt Krossin koko kaappauksen tilaajaksi. Tällä väitteellä Savins sai lievennettyä omaa seitsemän vuoden tuomiotaan. Savins vapautui vankilasta ennenaikaisesti, ja jäi asumaan Venäjälle.

Savinsin lausunto oli epäuskottava, koska hän oli aiemmin kertonut, että heidät palkkasi venäläinen liikemies Vladimir Yarovoi. Tilanne oli Krossin omalle turvallisuudelle vaarallinen, koska hän oli tukenut ja neuvonut Georgian hallitusta Venäjän-sodan aikana

Venäjän oikeusapupyyntö oli myös Virolle hankala, koska Kross tunnetaan Virossa 1980-luvulta neuvostovastaisen opiskelijaliikkeen yhtenä johtohahmona, entisenä korkea-arvoisena valtion tiedusteluviranomaisena, Venäjä-kriitikkona, arvostetun kulttuurisuvun jäsenenä ja Lennart Meren luottohenkilönä. Lähteet: (hs.fi 10.12.2011, uusisuomi.fi 11.12.2011)

Oliko oikeudenkäynti sittenkin teatteria?

Espanjalainen syyttäjä Gonzalez on tutkinut Venäjän mafian operaatioita Espanjassa pitkään. Hän lähetti tietoihinsa perustuneen muistion Yhdysvaltain Espanjan-suurlähetystöstä helmikuussa.

Wikileaksin julkaiseman cablegate-raportin mukaan Jose Gonzalez kirjoittaa muistiossaan, että Venäjä on mafiavaltio, jossa poliittiset puolueet toimivat käsi kädessä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Ne hoitavat myös yhdessä aseiden salakuljetusta.

Gonzalez mainitsee selvänä esimerkkinä Venäjän hämärähommista mm. Arctic Sea-aluksen kaappauksen. Kaappaus liittyi hänen mukaansa aseiden salakuljetukseen.

Oliko Arctic Sean kaappaus suuri näytelmä?

Oliko Arctic Sean väitetty kaappaus näytelmää vai totta? Tähän kysymykseen osaavat antaa oikean vastauksen vain ne henkilöt, jotka olivat osallisina tapahtumaan. Mikäli kyseessä oli näytelmä, sen käsikirjoittajat eivät halunneet osakseen julkisuutta.

Iran yritti hankkia ohjusteknologiaa Norjasta

Iran yritti edelleen kaikin keinoin hankkia ydinaseisiin soveltuvaa ohjusteknologiaa. Norjan turvallisuuspalvelun päällikkö Janne Kristiansen kertoi, että Iran on yrittänyt turhaan hankkia ohjusteknologiaa Norjasta. Norjassa on useita pieniä yrityksiä, jotka myyvät ohjusteknologiaan soveltuvaa osaamista ja erikoisosia.

Iran on ollut erityisen kiinnostunut sotilaskäyttöön soveltuvasta siviiliteknologiasta (kaksikäyttötuotteista) ja mm. Kongsberg Defence Systemsin Natolle valmistamista meri- ja ilmavoimien ohjuksista. Lähde: businessinsider.com 28.2.2011)

Lähteet:

• BBC 8.9.2009
  
• HS.fi 30.8.2009,7.9.2009, 15.9.2009
  
• Iltalehti 22.9.2009
  
• Iltasanomat.fi 13.8.2009, HS.fi 14.8.2009, 17.8.2009, 28.8.2009, 8.9.2009
  
• kauppalehti.fi 19.8.2009
  
• Moskova.info 14.8.2009
  
• MTV3.fi 30.7.2009, 31.7.2009, 14.8.2009, 15.8.2009, 17.8.2009, 18.8.2009, 20.8.2009
  
• Poliisin tiedotteet 15.8.2009, 18.8.2009, 09.10.2009
  
• RIA Novosti 16.9.2009
  
• The Times 6.9.2009
  
• uusisuomi.fi 3.9.2009, 12.10.2009
  
• YLE.fi 13.8.2009, 15.8.2009, 17.8.2009, 18.8.2009, 20.8.2009, 8.9.2009, 10.9.2009, 16.9.2009, 18.9.2009